Yritystarinat

Sallassa toimii monenlaisia yrittäjiä. Alta voit lukea muutaman sallalaisen yrittäjän tarinan.

Yhden sallalaisen osuuskunnan tarina

Yrittäjyyttä on monenlaista. Salla Wilderness Park on tästä hyvä esimerkki: osuuskunta kehittyi vuosien varrella monipuoliseksi matkailuyritykseksi, joka työllistää osuuskuntalaisten lisäksi koko joukon työntekijöitä. Mutta miten Wilderness Park sai alkunsa ja millaista on sen arki – siitä lisää seuraavaksi.

Kuinka se alkoi ja millaista se on nyt

”Nykyinen yritys on muodostunut vuonna 1996 perustetusta osuuskunnasta”, kertoo Salla Wilderness Parkin (ent. Sallan Poropuisto) toimitusjohtaja Tuija Kääriäinen. “Monenlaista vaihetta oli alussa. Jäsenissä on ollut vaihtuvuutta, vaikka moni on pysynyt mukana alusta asti.” Osuuskunta ei aloittanut matkailuyrityksenä, vaan alussa myytiin monenlaista osaamista siivouspalvelusta lähtien. “Sitten keskityttiin matkailuun, joka sisältää muun muassa ohjelmapalvelut, porot, huskyt, ravintolat ja elämysruokailut.”

Suurin osa asiakkaista, peräti 80 %, tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. “Lähinnä Keski-Euroopasta”, Kääriäinen tarkentaa. “Pääasiassa matkailijat tulevat matkatoimistojen kautta. Pyrimme järjestämään asiat niin, että matkatoimistoja olisi ympäri Eurooppa, etteivät esimerkiksi tietyn alueen rajoitukset pääse pahasti toimintaa hetkauttamaan.” Sekä Kääriäinen että hallituksen puheenjohtaja Hannu “Upi” Virkkula kertovat työpäivien alkavan näyttönpäätteen äärellä. Aikataulutuksen ja hallinnollisten asioiden lisäksi henkilöstöstä huolehtiminen on tärkeä asia.

“Tyypillinen oppaan päivä alkaa puoli kahdeksalta ajoporojen kiinni ottamisella”, valottaa Virkkula. “Pääsääntöisesti retket kestävät tunnista kuuteen tuntiin. Yleensä kuuden aikoihin illalla pääsee kotiin, mutta myöhemmin voi tulla vielä revontulihommia, jos olosuhteet sallivat. Pyrimme siihen, että iltavuorolaiset ja aamuvuorolaiset ovat erillistä porukkaa. Joulu on kaikille kiireisintä aikaa, mutta tammikuun puolessa välissä voi ottaa jo rennommin. Joustavuuden merkitystä teroitamme kaikille oppaiksi hakijoille. Tässä työssä niin paljon riippuu asiakkaan toiveista ja tarpeista.”

Osuuskunnassa vastuuta ei tarvitse kantaa yksin

Yrittäjyydessä saa olla oman itsensä pomo – seikka, mitä sekä Kääriäinen että Virkkula arvostavat. “Osuuskunta tarjoaa mahdollisuuden erilaiseen yrittäjyyteen”, Kääriäinen kertoo. “Tästä on muodostunut oikea työpaikkaperhe; iso osa omistajista on mukana arjen työssä. Osuuskunnassa on hyvää myös se, ettei vastuuta tarvitse kantaa yksin, vaan meitä on useampia.” Huolimatta painostuksesta siirtyä osakeyhtiöksi muutosta ei ole koettu tarpeelliseksi. “25 vuotta ollaan tätä tehty ja opittu”, Kääriäinen summaa. “Meillä on hyvä yritysmuoto.”

“Ollaan kaikki hirveän ylpeitä siitä, että ollaan voitu luoda monelle muullekin työpaikka”, sanoo Kääriäinen. Kunnan apua hän pitää oleellisena. “Ei meitä olisi olemassa, jos yhteistyö ei kunnan kanssa toimisi. Kunta omistaa toimintaympäristön, jossa me olemme vuokralla. Yhteistyösuhde on ollut hyvä: he kuuntelevat toiveitamme ja apua on saatu, jos on ollut hätä.”

Yhteistyöllä maailmanlaajuista näkyvyyttä

Mainio esimerkki kunnan ja yrityksen välisestä yhteistyöstä on yhteismarkkinointi. Save Salla -kampanjaa on tähän mennessä katsottu 7,5 miljardia kertaa 63 maassa ja se on julkaistu lähes tuhannessa nettijulkaisussa. “Meiltä kysyttiin valmiutta tällaiseen hankkeeseen. Siinä ollaan aina oltu poikkeavia, että ollaan aina hullutuksiin valmiita. Kunnanjohtajan piti hetkinen miettiä, mutta heittäytyi sitten rohkeasti mukaan”, valottaa Kääriäinen menestyskampanjan taustoja.

Matkailun merkityksen nousu on ollut Kääriäisen mukaan huima. “25 vuotta sitten matkailu ei ollut täällä mitään. Nyt meillä on ollut kunnanjohtajia, jotka ymmärtävät matkailun päälle – se on etu kunnalle.” Kääriäinen ja Virkkula uskovat molemmat tulevaisuuden valoisuuteen. “Väkiluku on kasvanut ensimmäistä kertaa 60 vuoteen”, tietää Virkkula. “Matkailutyöntekijät ajattelevat, että täällä olisi kiva asua. Sallan turvallisuus kiinnostaa isommilta paikkakunnilta tulevia, ja nuorten perheiden saapuminen tänne on vain hyvästä.”

Käsityöyrittäjyyttä Sallassa vuodesta 1994

Virve Isojärven pyörittämä Lahjapaja Virvetuli on sallalainen matkamuisto- ja lahjatavaramyymälä. Kaikki lahjapajan tuotteet keramiikasta kynttilöihin ja tekstiileihin ovat yrittäjän itsensä suunnittelemia ja valmistamia. Lue lisää, millaista on käsityöyrittäjän työ ja elämä Lapin itäosassa.

Kuinka ompelimo kehittyi käsityöpajaksi
Virve Isojärven yrittäjäura alkoi vuonna 1994. “Mahdollisuus olla itse itsensä herra viehätti”, kuvailee Isojärvi päätöstään ryhtyä yrittäjäksi. “Kaikki alkoi ompelimosta, sitten kuvioihin tuli kangaskauppa. Kun kangaskauppa alkoi hiipumaan, otin mukaan lahjatarvikepuolen.” Jo alusta asti oli selvää, ettei mikään tusinatuote-kauppa tulisi kysymykseen. “Kaikki myymäni tuotteet ovat itse tehtyjä. Käsitöitä olen harrastanut koko ikäni, joten yrittäjyys antoi mielekkään mahdollisuuden yhdistää työ ja itselle tärkeä harrastus.”

Aholanvaaralta kotoisin oleva Isojärvi on ylpeä sallalaisista juuristaan. “Täällä on hyvä toimia ja yrittää tutuissa ja rakkaissa maisemissa”, hän sanoo. Lahjapuodin asiakaskunnan muodostavat turistit ja paikalliset – molemmat ryhmät arvostavat aitoa paikallisuutta. “Kaikki ovat omia mallistoja kynttilöistä lastenvaatteisiin. Kun kaikki tehdään käsillä, niin vaatiihan se paljon työtä. Minulle käsillä tekeminen on kuitenkin yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Koskaan ei ole sellainen tunne, että töihin olisi vaikea tulla.”

Kaikista suosituin on hillakynttilä
Suosituimmaksi tuotteeksi Isojärvi mainitsee läpivärjätyn hillakynttilän, joka löytyy nykyään useiden lahjatavaraliikkeiden hyllyiltä ympäri Lappia. “Muita suosittuja tuotteita ovat esimerkiksi koristellut ruusukynttilät sekä Taikarumpu-keramiikkasarja”, yrittäjä mainitsee. Kun ahkera käsityöläinen ei ole kaupassa tai pajassaan, hänet löytää kansalaisopistosta, missä hän opettaa lasi- ja keramiikkatöiden tekemistä. “Minulle käsityöt ovat elämäntapa. Näiden tietojen ja taitojen välittäminen eteenpäin on antoisaa puuhaa.”